Video-formaatti

Digivideo

Video-formaatti on vaikea selittää. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että videonauhalle voidaan tallettaa tietoa monella eri tavalla. Video-formaatissa sovitaan, juuri tarkalleen, millä tavalla tieto on talletettu videonauhalle.

Video-formaatti sisältää ensiksi fyysisen videonauhan ominaisuudet. Nauhan leveys, pituus, paksuus ja etenkin nauhan sähköiset ominaisuudet mukaanlukien käytettävä nauhan nopeus.

Toiseksi tärkein on käytettävä tallentava (ja lukeva) videopään ominaisuudet. Yleensä käytetään pyörivää nauhaan nähden vinosti asetettua videopäätä (videopäitä).

Nauhan fyysisiä ominaisuuksia ja videopään ominaisuuksia kuvataan usein nauha-kasetin nimillä, kuten esim: Video 2000 (VCC), Beta (Betamax), VHS, Super-VHS, VHS-C, MiniDV, U-Matic, BetaCam, Video8, Digital8, Hi8, MicroMV, jne.

Fyysisten ominaisuuksien jälkeen määritetään sähköiset tallennusmenetelmät. Näitä ovat esim. PAL ja NTSC videokoodaukset. (Ranskassa aikanaan kehitetty SECAM on jo jäämässä unholaan.)

Uutena on tullut DVB, joka alkoi satelliitti tv-lähteyksistä, tuli seuraavaksi maanpääliseen tv-lähetyksiin ja sitten kaapelitelevision jakeluun (DVB-S, DVB-T, DVB-C). Suomessa käytetään yleisnimitystä Digi-tv. DVB:ssä vanha analoginen video lähetetään digitaalisessa muodossa, jossa se on koodattu MPEG2 formaattiin. Sama MPEG2, jota käytetään DVD-levyissä. Tällä tavalla yhden vanhan analogisen videokanavan tilaan on saatu mahtumaan esimerkiksi 5 erilaista Digi-tv ohjelmakanavaa.